 |
 |
| "Enks olekin söpö?" |
 |
| "Nyt mulle riitti!" |
 |
| "Riisun kyl tän nyt pois!" |
 |
| "Perhana, ei meinaa onnistua." |
Kassissa on vielä hieno punainen takki ja kaksi pantaa. Niiden täytyy hetki odottaa neidon kasvamista.
torstai 9. joulukuuta 2010
Vaatekierrätystä parhaimmillaan
Perroporukoissa kiertää kiva pentuvaatekassi :) Se päätyi tänään meille. Tara on ehkä vähän eri mieltä kanssani sen kassin sisällön ihanuudesta...
Kassissa on vielä hieno punainen takki ja kaksi pantaa. Niiden täytyy hetki odottaa neidon kasvamista.
Kassissa on vielä hieno punainen takki ja kaksi pantaa. Niiden täytyy hetki odottaa neidon kasvamista.
maanantai 6. joulukuuta 2010
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Saanko esitellä: uusi perheenjäsenemme
lauantai 27. marraskuuta 2010
Uusia kuulumisia
Tällaisia palleroita olen käynyt ihastelemassa viime aikoina...
Ja tämä riiviöneito muuttaa meille reilun viikon päästä :)
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Kaksi marjaa
Vesikoirafoorumilla on ollut aiheena kaksoisolennot. Tässä meidän kuvat:
Hunchback of Notre Dame
Hunchback of Notre Dame
Robin
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Reissussa
Itä-Suomeen suuntautunut Porsche Parade Finland 2010 on onnistuneesti takana. Kuopus ja Robin pääsivät tänä vuonna mukaan tyttären jäädessä kaverinsa luokse.
Helteinen matka alkoi perjantaiaamuna aikaisin. Robinin takapenkillä matkustamista varten hankittu turvavyökiinnike ei sitten istunutkaan vanhan Porschen vyökiinnikkeisiin, joten oli keksittävä vaihtoehto turvalliseen matkustamiseen. Kiinnitin sitten auton omat turvavyöt suoraan koiran valjaisiin. Matka Helsingistä Kouvolaan osoitti, ettei takapenkin kupissa matkustaminen ollut kovin mukavaa Robinille. Seuraavalla pysähdyspaikalla kaadoin takapenkin selkänojan alas ja Robin lätkäistiin siihen päälle. Pinta on tasaisempi ja selkänojan takaosan kangasverhoilusta sai tassuihin paremman pidon, kuin penkin liukkaasta nahasta.
Jossain vaiheessa mutkatietä Robin sai sotkettua itsensä turvavöihin ja sen matkustus vaikutti todella epämukavalta sen joutuessa jännittämään kaikki lihaksensa. Niinpä tyhmänä käskin pojan vapauttaa Robin hetkeksi vöistä kesken matkanteon. Kuinka ollakaan, juuri kun koira oli irroitettu ja vapautettu sotkuistaan, tuli tiukka mutka ja Robin lensi suoraan pojan päälle. Kynsistä jäi kirvelevät "Harry Potter-kuviot" pojan kylkeen. Koira ei onneksi näyttänyt loukanneen itseään, joten tartuin etupenkiltä (pienen auton iloja) koirasta niska-perse -otteella ja kiskaisin sen syliini ja siitä suoraa pelkääjänpenkin jalkatilaan. Siinä se sitten matkustikin tyytyväisenä koko loppu viikonlopun. Vaikka oli ehkä hiukan ahdasta, paikka oli kuitenkin paras ja olosuhteisiin nähden turvallisinkin. Pystyin pitämään omilla jaloillani Robinin paikallaan siinä lattialla, ja kun kerralla ajettavat pätkät olivat maksimissaan tunnin mittaisia, se viihtyi ihan hyvin.
Olin porukassa mukana oleville ihmisille kertonut jo heti lähdössä, että Robin pitää lapsista, mutta vieraat aikuiset eivät sitä juuri kiinnosta. Esitin myös pyynnön, että Robin saisi itse tutustua haluamiinsa aikuisiin. Kävihän siinä sitten niin, että eräs mies pääsi yllättäen lähestymään Robinia kädet ojossa ja selkä kyyryssä. Robin ei siitä pitänyt ja murahti sedälle kuuluvasti. Meni kyllä myöhemmin itse haistelemaan kys. miestä, kun tämä istui rauhassa tuolissa.
Lasten kanssa Robin oli aivan mainio. Paria poikkeusta lukuunottamatta lapset olivat ihan vieraita Robinille. Voi, miten se olikaan iloinen nähdessään Ainon ja Matin, jotka ovat käyneet meillä kylässä ja olleet mökkivierainakin. Kaikki muutkin lapset (ikähaitari kävelevien muksujen osalta oli 2-13v) saivat silittää, rapsuttaa ja taputtaa Robinia ihan mielin määrin. Kaksivuotiasta neitokaista joutui hiukan opastamaan, ettei koiraa saa vetää hännästä, eikä korvista, mutta Robin itse ei ollut moisesta kohtelusta millänsäkään.
Itse unohdin onnellisesti kameran kotiin, joten kuvitusta pitää odotella muilta reissussaolleilta.
Helteinen matka alkoi perjantaiaamuna aikaisin. Robinin takapenkillä matkustamista varten hankittu turvavyökiinnike ei sitten istunutkaan vanhan Porschen vyökiinnikkeisiin, joten oli keksittävä vaihtoehto turvalliseen matkustamiseen. Kiinnitin sitten auton omat turvavyöt suoraan koiran valjaisiin. Matka Helsingistä Kouvolaan osoitti, ettei takapenkin kupissa matkustaminen ollut kovin mukavaa Robinille. Seuraavalla pysähdyspaikalla kaadoin takapenkin selkänojan alas ja Robin lätkäistiin siihen päälle. Pinta on tasaisempi ja selkänojan takaosan kangasverhoilusta sai tassuihin paremman pidon, kuin penkin liukkaasta nahasta.
Jossain vaiheessa mutkatietä Robin sai sotkettua itsensä turvavöihin ja sen matkustus vaikutti todella epämukavalta sen joutuessa jännittämään kaikki lihaksensa. Niinpä tyhmänä käskin pojan vapauttaa Robin hetkeksi vöistä kesken matkanteon. Kuinka ollakaan, juuri kun koira oli irroitettu ja vapautettu sotkuistaan, tuli tiukka mutka ja Robin lensi suoraan pojan päälle. Kynsistä jäi kirvelevät "Harry Potter-kuviot" pojan kylkeen. Koira ei onneksi näyttänyt loukanneen itseään, joten tartuin etupenkiltä (pienen auton iloja) koirasta niska-perse -otteella ja kiskaisin sen syliini ja siitä suoraa pelkääjänpenkin jalkatilaan. Siinä se sitten matkustikin tyytyväisenä koko loppu viikonlopun. Vaikka oli ehkä hiukan ahdasta, paikka oli kuitenkin paras ja olosuhteisiin nähden turvallisinkin. Pystyin pitämään omilla jaloillani Robinin paikallaan siinä lattialla, ja kun kerralla ajettavat pätkät olivat maksimissaan tunnin mittaisia, se viihtyi ihan hyvin.
Olin porukassa mukana oleville ihmisille kertonut jo heti lähdössä, että Robin pitää lapsista, mutta vieraat aikuiset eivät sitä juuri kiinnosta. Esitin myös pyynnön, että Robin saisi itse tutustua haluamiinsa aikuisiin. Kävihän siinä sitten niin, että eräs mies pääsi yllättäen lähestymään Robinia kädet ojossa ja selkä kyyryssä. Robin ei siitä pitänyt ja murahti sedälle kuuluvasti. Meni kyllä myöhemmin itse haistelemaan kys. miestä, kun tämä istui rauhassa tuolissa.
Lasten kanssa Robin oli aivan mainio. Paria poikkeusta lukuunottamatta lapset olivat ihan vieraita Robinille. Voi, miten se olikaan iloinen nähdessään Ainon ja Matin, jotka ovat käyneet meillä kylässä ja olleet mökkivierainakin. Kaikki muutkin lapset (ikähaitari kävelevien muksujen osalta oli 2-13v) saivat silittää, rapsuttaa ja taputtaa Robinia ihan mielin määrin. Kaksivuotiasta neitokaista joutui hiukan opastamaan, ettei koiraa saa vetää hännästä, eikä korvista, mutta Robin itse ei ollut moisesta kohtelusta millänsäkään.
Itse unohdin onnellisesti kameran kotiin, joten kuvitusta pitää odotella muilta reissussaolleilta.
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Uusi koti
Nyt on sitten muutettu. Robin tykkää omasta pihasta tosi paljon. Piha on vain pieni kapea suikale, mutta Robin ottaa siitä kaiken irti. Vielä siellä ei ole edes mitään kalusteita, eikä heinikoksi villiintynyttä nurmikkoakaan ole leikattu, joten se on vain Robinin valtakunta. Koira ravaa pihaa edestakaisin rakas rikkinäinen jalkapallo suussaan ja näyttää siltä, kuin sitä naurattaisi :) (kuvia seuraa, kunhan kamera löytyy...)
torstai 27. toukokuuta 2010
Aika rientää ja yhdistysasiaa
Huhhuh, olenpas ollut laiska kirjoittaja :(
Viikon päästä on edessä muutto. Muutamme hiukan pienempään, mutta muuten tiloiltaan meille sopivampaan asuntoon. Se on pieni rivitaloyhtiö, vain kolme asuntoa. Robin saa oman pienen päätypihan vahdittavakseen. Piha on jo valmiiksi aidattu ja hauskana pienenä yksityiskohtana portissa jo valmiiksi oleva kyltti: Varokaa koiraa! :)
Vesikoirat Ry:ssä ja foorumeilla on kuohunut viime aikoina. Aiheena yhdistyksen muuttuminen rotua harrastavasta yhdistyksestä rotujärjestöksi. Asia sinänsä on ihan ok, mutta eniten tässä tökkii se tapa, jolla hallitus järjesti asiasta "tiedottamisen". Toisten ihmisten älykkyyden aliarviointia, yäk, että inhoan sellaista. Suutuspäissäni lähetin sitten jäsensihteerille sähköpostia, että eroan koko yhdistyksestä samantien. Jäsenmaksun olin maksanut ihan vasta, joten kankkulan kaivoon meni sekin raha. Mutta minusta on ihan anteeksiantamatonta, että hallitus pyörittelee vain omaa pikku hiekkalaatikkoaan, eikä tunnu arvostavan jäseniänsä, saati heidän älykkyyttään, lainkaan. No, se siitä, asiasta voi lukea enemmän Vesikoirafoorumeilta.
Viikon päästä on edessä muutto. Muutamme hiukan pienempään, mutta muuten tiloiltaan meille sopivampaan asuntoon. Se on pieni rivitaloyhtiö, vain kolme asuntoa. Robin saa oman pienen päätypihan vahdittavakseen. Piha on jo valmiiksi aidattu ja hauskana pienenä yksityiskohtana portissa jo valmiiksi oleva kyltti: Varokaa koiraa! :)
Vesikoirat Ry:ssä ja foorumeilla on kuohunut viime aikoina. Aiheena yhdistyksen muuttuminen rotua harrastavasta yhdistyksestä rotujärjestöksi. Asia sinänsä on ihan ok, mutta eniten tässä tökkii se tapa, jolla hallitus järjesti asiasta "tiedottamisen". Toisten ihmisten älykkyyden aliarviointia, yäk, että inhoan sellaista. Suutuspäissäni lähetin sitten jäsensihteerille sähköpostia, että eroan koko yhdistyksestä samantien. Jäsenmaksun olin maksanut ihan vasta, joten kankkulan kaivoon meni sekin raha. Mutta minusta on ihan anteeksiantamatonta, että hallitus pyörittelee vain omaa pikku hiekkalaatikkoaan, eikä tunnu arvostavan jäseniänsä, saati heidän älykkyyttään, lainkaan. No, se siitä, asiasta voi lukea enemmän Vesikoirafoorumeilta.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Askartelua
Yksi Robinin lempileluista on iso-Pablolta saatu Kongi narulla. Naru on mennyt aikaa sitten poikki ja lelu sitämyöten menettänyt merkityksensä. Koska olen jo aikaisemmin punonut fleecestä kohtuukestäviä vetoleluja, niin entiselle koiralleni, kuin Robinillekin, tein myös Kongiin uuden narun. Nyt saa lelu taas kyytiä ja vanha peitto uuden elämän :)
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Uusi peti
Päädyin ostamaan upean ison pedin Robinille, koska vanha Ikean versio alkoi olla jo hiukan rikki.
Uudessa pedissä on tilaa kölliä ja kelliä ja mahtuu oikomaan jäsenensä kokonaan.
Uudessa pedissä on tilaa kölliä ja kelliä ja mahtuu oikomaan jäsenensä kokonaan.
Mutta, kuinkas kävikään... Robin ei tykännyt yhtään nukkua hienossa pedissään. Se meni sinne kyllä, mutta vain käskystä ja poistuleminen oli t-o-d-e-l-l-a vaikeaa :O Ilman "poistumislupaa" se seisoi pedissään piippaamassa. Ei siis ollenkaan tajunnut kyseisen vempaimen merkitystä. Kun laitoin vanhan pedin lattialle uuden viereen, Robin loikkasi välittömästi siihen, petasi, hyöri ja pyöri väkkäränä ja lopulta heittäytyi makuulle huokaisten onnellisena.
Uusi hieno peti meni Huuto.netiin myyntiin saman tien...
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Hiihtoloma ja kennelyskä
Torstai-iltana 18.2.10 oltiin Robinin kanssa menossa pommarin treeneihin. Oli viimeinen kerta rally-tokokurssia. Ulkona ovenavausta odotellessa Robin yskähteli muutaman kerran. Portaissa matkalla alas, se alkoi yskiä toden teolla. Jäimme hetkeksi alatasanteelle odottelemaan loppuuko yskä, mutta katsoin sitten parhaaksi poistua paikalta.
Ulkona yskä vain yltyi, lämpimässä autossa taas loppui. Kotiin päästyämme yskänpuuskat tulivat aina, kun Robin innostui jostain. Muuten se oli ihan ok.
Aamulla yskä alkoi taas ulkona. Lisäksi, Robin ei syönyt ruokaansa ja oli ihan vetämättömissä. Hiihtoloman ja illemmalla koittavan reissuunlähdön vuoksi katsoin parhaaksi viedä Robinin lääkäriin. Kuumetta piskillä olikin sitten ihan reilusti: 40,2 astetta. Diagnoosiksi tuli kennelyskä ja mukaan, lähinnä juuri reissuunlähdön takia varmuuden vuoksi, antibiootit ja yskänlääke. Lääkäri kehotti viettämään hiihtolomaa koiran kanssa sohvalle takan ääreen käpertyneenä, molempien nesteytyksestä huolehtien ;)
Illansuussa päästiin sitten matkaan kohti lappia. Yöksi jäätiin Cumulus Jyväskylään, jossa olikin sangen mielenkiintoinen ratkaisu koiravieraiden sisäänkäynniksi: ainut kulkureitti oli suoraan läpi ravintolan :O Robinille ei maistunut iltaruuastaan kuin muutama nappula.
Robin ei aamullakaan syönyt, joi kuitenkin. Kuume tuntui hiukan laskeneen, en kuitenkaan mitannut. Lauantaipäivä menikin sitten autossa istuen. Robin voi hyvin ja matkusti ihan tyytyväisen oloisena laina-Sprinterin jatko-ohjaamon lattialla.
Ylläkselle päästiin lauantai-iltana klo 21 tasan. Matkaan Jyväskylästä meni syömisineen, kaupassa käynteineen, kahvi- ja pissataukoineen 11 tuntia. Perillä oli k-y-l-m-ä: -29 astetta. Kamat kämppiin ja taloksi asettuminen pikaisesti. Lapset toiseen kämppään, aikuiset ja koirat toiseen. Ystäväpariskunnalla oli tiedossa, että Robinilla on kennelyskä, joka todennäköisesti tarttuu myös heidän koiraansa.
Koko viikon oli todella kylmä sää. Onneksi rinteessä oli lämpimämpi, niin lapset pääsivät mäkeen Ylläsjärven puolelle. Äkäslompolossa, missä vuokramökkimme oli, oli taas niin kylmä, että Robinia oli vaikea saada ulos edes tarpeiden tekoa varten. Pari minuuttia ulkona ja se alkoi klenkata kolmella jalalla, koska tassut jäätyivät :(
Hassua kyllä, toinen reissussa ollut koira ei saanut kennelyskätartuntaa. Koirat joivat samasta kupista, pusuttelivat ja leikkivät kaiken päivää yhdessä, joten olin ihan varma tartunnasta. Mutta parempi tietysti näin :)
Ulkona yskä vain yltyi, lämpimässä autossa taas loppui. Kotiin päästyämme yskänpuuskat tulivat aina, kun Robin innostui jostain. Muuten se oli ihan ok.
Aamulla yskä alkoi taas ulkona. Lisäksi, Robin ei syönyt ruokaansa ja oli ihan vetämättömissä. Hiihtoloman ja illemmalla koittavan reissuunlähdön vuoksi katsoin parhaaksi viedä Robinin lääkäriin. Kuumetta piskillä olikin sitten ihan reilusti: 40,2 astetta. Diagnoosiksi tuli kennelyskä ja mukaan, lähinnä juuri reissuunlähdön takia varmuuden vuoksi, antibiootit ja yskänlääke. Lääkäri kehotti viettämään hiihtolomaa koiran kanssa sohvalle takan ääreen käpertyneenä, molempien nesteytyksestä huolehtien ;)
Illansuussa päästiin sitten matkaan kohti lappia. Yöksi jäätiin Cumulus Jyväskylään, jossa olikin sangen mielenkiintoinen ratkaisu koiravieraiden sisäänkäynniksi: ainut kulkureitti oli suoraan läpi ravintolan :O Robinille ei maistunut iltaruuastaan kuin muutama nappula.
Robin ei aamullakaan syönyt, joi kuitenkin. Kuume tuntui hiukan laskeneen, en kuitenkaan mitannut. Lauantaipäivä menikin sitten autossa istuen. Robin voi hyvin ja matkusti ihan tyytyväisen oloisena laina-Sprinterin jatko-ohjaamon lattialla.
Ylläkselle päästiin lauantai-iltana klo 21 tasan. Matkaan Jyväskylästä meni syömisineen, kaupassa käynteineen, kahvi- ja pissataukoineen 11 tuntia. Perillä oli k-y-l-m-ä: -29 astetta. Kamat kämppiin ja taloksi asettuminen pikaisesti. Lapset toiseen kämppään, aikuiset ja koirat toiseen. Ystäväpariskunnalla oli tiedossa, että Robinilla on kennelyskä, joka todennäköisesti tarttuu myös heidän koiraansa.
Koko viikon oli todella kylmä sää. Onneksi rinteessä oli lämpimämpi, niin lapset pääsivät mäkeen Ylläsjärven puolelle. Äkäslompolossa, missä vuokramökkimme oli, oli taas niin kylmä, että Robinia oli vaikea saada ulos edes tarpeiden tekoa varten. Pari minuuttia ulkona ja se alkoi klenkata kolmella jalalla, koska tassut jäätyivät :(
Hassua kyllä, toinen reissussa ollut koira ei saanut kennelyskätartuntaa. Koirat joivat samasta kupista, pusuttelivat ja leikkivät kaiken päivää yhdessä, joten olin ihan varma tartunnasta. Mutta parempi tietysti näin :)
maanantai 1. helmikuuta 2010
Lonkka- ja kyynärkuvaustulokset
Lonkat A/A, kyynärät 0/0. Parhaat lonkat koko pentueesta, mitä ei välttämättä noin ulkoapäin katsellessa uskoisi ;)
No, terveillä lonkilla luulisi koiran pärjäävän hyvin vähän vajavaisen selkänsä kanssa.
No, terveillä lonkilla luulisi koiran pärjäävän hyvin vähän vajavaisen selkänsä kanssa.
torstai 28. tammikuuta 2010
Uusi talvimantteli
Nyt on pakkaset olleet sitä kaliiperia, että Robininkin nahka alkaa jäätyä. Ulosmeno on ollut ihan tuskaa herran mielestä, joten ei kun takkiostoksille. Tarjouskorista löytyi juuri sopiva ja superedullinen talvimantteli.
Alun vastaanhangoittelun jälkeen jopa Robin tajusi, että rotsi päällä tarkenee paremmin :)
Alun vastaanhangoittelun jälkeen jopa Robin tajusi, että rotsi päällä tarkenee paremmin :)
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Uusi vuosi
Viime vuodenvaihteen tavoin, tänäkin vuonna järjestimme taloyhtiön yhteiset Uuden Vuoden juhlat. Mukana oli 4:n asunnon väki viidestä, muutamilla vierailla höystettynä. Robin riekkui siellä seassa, lähinnä viihdyttäen lapsia :)
Viime vuonna meillä pääsi käymään sellainen vahinko, että Robin lähti omien, sekä naapurin lasten kanssa raketteja räjäyttelemään pihalle. Se ei todellakaan pelkää paukkuja ollenkaan, päinvastoin: istui ihailemassa komeaa pauketta kaikessa rauhassa. No, tänä vuonna olin viisaampi ja osasin pitää sitä silmällä paremmin :) Lisäksi, uusi ilotulitelaki piti huolen siitä, että naapurinkaan lapset eivät päässeet itsekseen pihalle paukuttelemaan.
Lähdimme puolenyön aikaan porukalla Pikkukosken rantaan lähettämään naapurien hankkimat raketit, Robin joutui jäämään yksin kotiin. Jätin sen kuitenkin ihan hyvillä mielin, koska raketit ei ennenkään ole sen maailmaa heilauttaneet.
Olin ostanut koko perheelle suojalasit. Lapset tietysti vastustelivat, koska "ne on ihan idiootin näköiset". Pidin kuitenkin kiinni lasien käyttöpakosta ja taipuivathan lapset lopulta, kun ilmoitin kotiinlähdön olevan vaihtoehto suojalasien käytölle;)
Naapuri oli saanut kaikki isot patansa aseteltua hienosti maahan ja alkoi sytyttää niitä. Yhdestä padasta sitten lähtikin paukut maata pitkin. Yhtäkkiä mun jalkojen välistä lensi raketin osa ja osui suoraan Tytön reisiin. Toppahousut kärähtivät kahdesta kohtaa ja reisiin tuli aikuisen nyrkin kokoiset mustelmat ja onneksi vain ihan pienet palovammat. Poikakin, joka seisoi vieressä, sai raketin rippeitä jaloilleen, mutta hänellä oli farkut toppahousujen alla, niin räiskeet pysähtyivät niihin, eikä mustelmaa suurempaa vahinkoa tapahtunut. Täytyy sanoa, että pienillä vahingoilla tuli lapsille (ja miksei aikuisillekin) ISO opetus rakettien vaarallisuudesta.
Viime vuonna meillä pääsi käymään sellainen vahinko, että Robin lähti omien, sekä naapurin lasten kanssa raketteja räjäyttelemään pihalle. Se ei todellakaan pelkää paukkuja ollenkaan, päinvastoin: istui ihailemassa komeaa pauketta kaikessa rauhassa. No, tänä vuonna olin viisaampi ja osasin pitää sitä silmällä paremmin :) Lisäksi, uusi ilotulitelaki piti huolen siitä, että naapurinkaan lapset eivät päässeet itsekseen pihalle paukuttelemaan.
Lähdimme puolenyön aikaan porukalla Pikkukosken rantaan lähettämään naapurien hankkimat raketit, Robin joutui jäämään yksin kotiin. Jätin sen kuitenkin ihan hyvillä mielin, koska raketit ei ennenkään ole sen maailmaa heilauttaneet.
Olin ostanut koko perheelle suojalasit. Lapset tietysti vastustelivat, koska "ne on ihan idiootin näköiset". Pidin kuitenkin kiinni lasien käyttöpakosta ja taipuivathan lapset lopulta, kun ilmoitin kotiinlähdön olevan vaihtoehto suojalasien käytölle;)
Naapuri oli saanut kaikki isot patansa aseteltua hienosti maahan ja alkoi sytyttää niitä. Yhdestä padasta sitten lähtikin paukut maata pitkin. Yhtäkkiä mun jalkojen välistä lensi raketin osa ja osui suoraan Tytön reisiin. Toppahousut kärähtivät kahdesta kohtaa ja reisiin tuli aikuisen nyrkin kokoiset mustelmat ja onneksi vain ihan pienet palovammat. Poikakin, joka seisoi vieressä, sai raketin rippeitä jaloilleen, mutta hänellä oli farkut toppahousujen alla, niin räiskeet pysähtyivät niihin, eikä mustelmaa suurempaa vahinkoa tapahtunut. Täytyy sanoa, että pienillä vahingoilla tuli lapsille (ja miksei aikuisillekin) ISO opetus rakettien vaarallisuudesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
