Sen kivut kävivät ylivoimaisiksi ja jatkuva isoannoksinen kipulääkitys alkoi aiheuttaa kurjia sivuvaikutuksia. Se ei enää halunnut lähteä ulos ollenkaan, ei innostunut leikkimään edes Taran kanssa. Kyyhötti vain pedillään olohuoneen nurkassa apaattisena. Viimeisellä viikolla siltä petti takajalat alta pari kertaa. Ratkaisu oli ihan kamalan vaikea, mutta toki tiedän tehneeni oikein. Sydäntä särkee vieläkin :'(
Syyskuussa Tara kävi koirakoulu Kompassin järjestämällä agilityn alkeiskurssilla. Oli ihan mukavaa ja opittiin molemmat paljon. Minua oli agilityä vakavasti harrastavien toimesta ohjeistettu tarkasti, että mitä Tara saa siellä kurssilla tehdä ja mitä ei :) Noudatimme ohjeita, eikä Tara siis saanut juosta kontaktiesteitä läpi :)
Lokakuussa Tara debytoi näyttelyssä. Kasvattajan toiveesta olin ilmoittanut sen Hyvinkäälle erkkariin, jossa tuomarina oli rodun "perustaja" Antonio Garcia Perez. Perroja oli ilmoitettu yli 100 kpl :O. Alunperin olin siinä uskossa, että Taran esittää kasvattaja, mutta viime hetkellä esittäjäksi vaihtuikin Taralle ja minullekin ennestään tuntematon nuori neito. Esittämisessä ei ollut mitään vikaa, mutta Tara ei halunnut olla kehässä. Se kiskoi poispäin ja seisoi hassusti. Tuloksena oli H. Tuomarikin mainitsi Taran olevan ujo ja selvästi haluavan olla ihan jossain muualla, kuin kehässä. Näyttelyura saa jäädä ainakin hetkeksi tähän.
Erkkaria seuraavana päivänä kasvattaja surautteli Taralta sen turkiksikin kutsutun karvareuhkan pois. Olipa ihanaa saada taas nahkarotta sen takkukasan tilalle :)
Loka-marras-joulukuussa kävimme haistelemassa agilitytuulia eri halleissa kavereiden treenivuoroilla, sekä kisoissakin.
