Pitkä hiljaisuus

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten heinäkuun. Suurin ja surullisin asia on se, että Robin lähti sateenkaarisilloille 2.9.2011.

Sen kivut kävivät ylivoimaisiksi ja jatkuva isoannoksinen kipulääkitys alkoi aiheuttaa kurjia sivuvaikutuksia. Se ei enää halunnut lähteä ulos ollenkaan, ei innostunut leikkimään edes Taran kanssa. Kyyhötti vain pedillään olohuoneen nurkassa apaattisena. Viimeisellä viikolla siltä petti takajalat alta pari kertaa. Ratkaisu oli ihan kamalan vaikea, mutta toki tiedän tehneeni oikein. Sydäntä särkee vieläkin :'(

Syyskuussa Tara kävi koirakoulu Kompassin järjestämällä agilityn alkeiskurssilla. Oli ihan mukavaa ja opittiin molemmat paljon. Minua oli agilityä vakavasti harrastavien toimesta ohjeistettu tarkasti, että mitä Tara saa siellä kurssilla tehdä ja mitä ei :) Noudatimme ohjeita, eikä Tara siis saanut juosta kontaktiesteitä läpi :)

Lokakuussa Tara debytoi näyttelyssä. Kasvattajan toiveesta olin ilmoittanut sen Hyvinkäälle erkkariin, jossa tuomarina oli rodun "perustaja" Antonio Garcia Perez. Perroja oli ilmoitettu yli 100 kpl :O. Alunperin olin siinä uskossa, että Taran esittää kasvattaja, mutta viime hetkellä esittäjäksi vaihtuikin Taralle ja minullekin ennestään tuntematon nuori neito. Esittämisessä ei ollut mitään vikaa, mutta Tara ei halunnut olla kehässä. Se kiskoi poispäin ja seisoi hassusti. Tuloksena oli H. Tuomarikin mainitsi Taran olevan ujo ja selvästi haluavan olla ihan jossain muualla, kuin kehässä. Näyttelyura saa jäädä ainakin hetkeksi tähän.

Erkkaria seuraavana päivänä kasvattaja surautteli Taralta sen turkiksikin kutsutun karvareuhkan pois. Olipa ihanaa saada taas nahkarotta sen takkukasan tilalle :)

Loka-marras-joulukuussa kävimme haistelemassa agilitytuulia eri halleissa kavereiden treenivuoroilla, sekä kisoissakin.

Tara terve :)

Ripuli on nyt taaksejäänyttä elämää. Kotihoidolla pärjättiin ja ruokavaliokin alkaa olla pikkuhiljaa entisellään. Tämä olikin ensimmäinen kerta Taran elämässä, kun sairasti yhtään mitään.

Tara sairaana

Lauantaiaamuna Taralla oli ripuli. Se oli kuitenkin pirteä ja kuumeeton. Niinpä laitoin sen samantien kevennetylle ruokavaliolle, eli riisiä keitinvesineen höystettynä pikkuripauksella raejuustoa ja asidofiluspiimää päälle. Juomaksi vettä, jossa Nutrisal-jauhetta ja makuaineena ripaus Nutriplus-geeliä. Vettä kului vuorokauden aikana n. 1 litra. Tällä mentiin vuorokausi.

Sunnuntaiaamuna ripuli oli edellispäivän kaltaista, Tara vain hiukan vaisumpi. Ei kuumetta. Siirryttiin paastolle Nutrisal-jauheen ja Nutriplus-geelin turvin. Vettä meni n. 1,5 litraa. Voinnissa ei muuta muutosta, kuin että koira on tavallista uneliaampi ja rauhallisempi. Se toki voi johtua myös helteestä. Robinkin nukkuu käytännössä sisällä viileässä koko päivän, vaikka sillä ei mitään tautia olekaan.

Maanantaiaamuna tilanne edelleen samanlainen kuin aikaisemmin. Hain apteekista Inupekt Fortea ja Tehobaktia. Taraparka luulee olevansa nälkäkuoleman partaalla ja hotkaisi Inupekt-pillerit ennennäkemättömällä vauhdilla. Niiden lisäksi sai teelusikallisen verran keitetettyä puuroriisiä keitinvesineen, teelusikallisen raejuustoa ja desin verran Nutrisal-vettä ja päälle Tehobakt-jauhe.

Katsellaan näin tämä päivä ja jos ei muutosta parempaan tule, suuntaamme lääkärin pakeille.

Tara puuhastelee

Yleensä Tara viettää yksinoloaikansa eteiseen suljettuna ja Robinilla on käytössään olohuone ja keittiö. Eilen lähdin käymään kaupassa ja ajattelin, että jokohan Tara olisi tarpeeksi iso olemaan myös olohuoneessa...

Kotiin palattuani kävi harvinaisen selväksi, että ei ole...

Neiti oli sitten päättänyt mennä irkkaamaan tai Facebookiin tai jotain... Langattoman hiiren se oli kiikuttanut  turvaan omaan mökkiinsä ;)

Leikkitreffeillä Caron luona

Kuvat Johanna Laine

Taran trimmaus

"Päästäkää mut poiiiis!!

 "Olen pieni cockeri vain..."

 "Ei tää nyt sit vissiin niin kamalaa ollutkaan."

 "Tässä mä vaan köllin, muina naisina."

Ja tällainen söpöliini sieltä karvan alta sitten kuoriutui

Tara 5kk

Niin se aika vain rientää. Tara on jo 5kk ja pääsee turkistaan huomenna. Se näyttääkin ihan valtavalta tuon pehkonsa kanssa, joten jännityksellä odotellaan, mitä karvan alta paljastuu :)


Tänään rakkiset pääsivät riehumaan omalla pihalla sydämiensä kyllyydestä, koska emäntä sai vihdoin itseään niskasta kiinni sen verran, että lapioi pihaan edes kulkuväylän... Nythän tuo hanki kyllä mukavasti kantaa, ainakin koirat.

Mäkkärin jonossa ;)

Odotellaan evästä

Vaatekierrätystä parhaimmillaan

Perroporukoissa kiertää kiva pentuvaatekassi :) Se päätyi tänään meille. Tara on ehkä vähän eri mieltä kanssani sen kassin sisällön ihanuudesta...

"Enks olekin söpö?"

"Nyt mulle riitti!"

"Riisun kyl tän nyt pois!"

"Perhana, ei meinaa onnistua."

Kassissa on vielä hieno punainen takki ja kaksi pantaa. Niiden täytyy hetki odottaa neidon kasvamista.

Tara vs. Flamingo: 1-0

Tara vs. Haalari: 0-1

Meillä mahdutaan jo samaan kuvaan luita syömään :)

Saanko esitellä: uusi perheenjäsenemme

Tara 7 viikkoa

"Mikä h*mmetti tuo on??"

 

 

 

 

"Ehkä se häipyy, jos en ole huomaavinanikaan sitä.."

 

"Yritä tässä nyt sitten nukkua, kun tuo ällötys tunkee noin lähelle:"

Uusia kuulumisia

Tällaisia palleroita olen käynyt ihastelemassa viime aikoina...

 Ja tämä riiviöneito muuttaa meille reilun viikon päästä :)

Kaksi marjaa

Vesikoirafoorumilla on ollut aiheena kaksoisolennot. Tässä meidän kuvat:

Hunchback of Notre Dame

 

Robin

Reissussa

Itä-Suomeen suuntautunut Porsche Parade Finland 2010 on onnistuneesti takana. Kuopus ja Robin pääsivät tänä vuonna mukaan tyttären jäädessä kaverinsa luokse.

Helteinen matka alkoi perjantaiaamuna aikaisin. Robinin takapenkillä matkustamista varten hankittu turvavyökiinnike ei sitten istunutkaan vanhan Porschen vyökiinnikkeisiin, joten oli keksittävä vaihtoehto turvalliseen matkustamiseen. Kiinnitin sitten auton omat turvavyöt suoraan koiran valjaisiin. Matka Helsingistä Kouvolaan osoitti, ettei takapenkin kupissa matkustaminen ollut kovin mukavaa Robinille. Seuraavalla pysähdyspaikalla kaadoin takapenkin selkänojan alas ja Robin lätkäistiin siihen päälle. Pinta on tasaisempi ja selkänojan takaosan kangasverhoilusta sai tassuihin paremman pidon, kuin penkin liukkaasta nahasta.

Jossain vaiheessa mutkatietä Robin sai sotkettua itsensä turvavöihin ja sen matkustus vaikutti todella epämukavalta sen joutuessa jännittämään kaikki lihaksensa. Niinpä tyhmänä käskin pojan vapauttaa Robin hetkeksi vöistä kesken matkanteon. Kuinka ollakaan, juuri kun koira oli irroitettu ja vapautettu sotkuistaan, tuli tiukka mutka ja Robin lensi suoraan pojan päälle. Kynsistä jäi kirvelevät "Harry Potter-kuviot" pojan kylkeen. Koira ei onneksi näyttänyt loukanneen itseään, joten tartuin etupenkiltä (pienen auton iloja) koirasta niska-perse -otteella ja kiskaisin sen syliini ja siitä suoraa pelkääjänpenkin jalkatilaan.  Siinä se sitten matkustikin tyytyväisenä koko loppu viikonlopun. Vaikka oli ehkä hiukan ahdasta, paikka oli kuitenkin paras ja olosuhteisiin nähden turvallisinkin. Pystyin pitämään omilla jaloillani Robinin paikallaan siinä lattialla, ja kun kerralla ajettavat pätkät olivat maksimissaan tunnin mittaisia, se viihtyi ihan hyvin.

Olin porukassa mukana oleville ihmisille kertonut jo heti lähdössä, että Robin pitää lapsista, mutta vieraat aikuiset eivät sitä juuri kiinnosta. Esitin myös pyynnön, että Robin saisi itse tutustua haluamiinsa aikuisiin. Kävihän siinä sitten niin, että eräs mies pääsi yllättäen lähestymään Robinia kädet ojossa ja selkä kyyryssä. Robin ei siitä pitänyt ja murahti sedälle kuuluvasti. Meni kyllä myöhemmin itse haistelemaan kys. miestä, kun tämä istui rauhassa tuolissa.

Lasten kanssa Robin oli aivan mainio. Paria poikkeusta lukuunottamatta lapset olivat ihan vieraita Robinille. Voi, miten se olikaan iloinen nähdessään Ainon ja Matin, jotka ovat käyneet meillä kylässä ja olleet mökkivierainakin. Kaikki muutkin lapset (ikähaitari kävelevien muksujen osalta oli 2-13v) saivat silittää, rapsuttaa ja taputtaa Robinia ihan mielin määrin. Kaksivuotiasta neitokaista joutui hiukan opastamaan, ettei koiraa saa vetää hännästä, eikä korvista, mutta Robin itse ei ollut moisesta kohtelusta millänsäkään.

Itse unohdin onnellisesti kameran kotiin, joten kuvitusta pitää odotella muilta reissussaolleilta.

Uusi koti

Nyt on sitten muutettu. Robin tykkää omasta pihasta tosi paljon. Piha on vain pieni kapea suikale, mutta Robin  ottaa siitä kaiken irti. Vielä siellä ei ole edes mitään kalusteita, eikä heinikoksi villiintynyttä nurmikkoakaan ole leikattu, joten se on vain Robinin valtakunta. Koira ravaa pihaa edestakaisin rakas rikkinäinen jalkapallo suussaan ja näyttää siltä, kuin sitä naurattaisi :) (kuvia seuraa, kunhan kamera löytyy...)

Aika rientää ja yhdistysasiaa

Huhhuh, olenpas ollut laiska kirjoittaja :(

Viikon päästä on edessä muutto. Muutamme hiukan pienempään, mutta muuten tiloiltaan meille sopivampaan asuntoon. Se on pieni rivitaloyhtiö, vain kolme asuntoa. Robin saa oman pienen päätypihan vahdittavakseen. Piha on jo valmiiksi aidattu ja hauskana pienenä yksityiskohtana portissa jo valmiiksi oleva kyltti: Varokaa koiraa! :)

Vesikoirat Ry:ssä ja foorumeilla on kuohunut viime aikoina. Aiheena yhdistyksen muuttuminen rotua harrastavasta yhdistyksestä rotujärjestöksi. Asia sinänsä on ihan ok, mutta eniten tässä tökkii se tapa, jolla hallitus järjesti asiasta "tiedottamisen". Toisten ihmisten älykkyyden aliarviointia, yäk, että inhoan sellaista. Suutuspäissäni lähetin sitten jäsensihteerille sähköpostia, että eroan koko yhdistyksestä samantien. Jäsenmaksun olin maksanut ihan vasta, joten kankkulan kaivoon meni sekin raha. Mutta minusta on ihan anteeksiantamatonta, että hallitus pyörittelee vain omaa pikku hiekkalaatikkoaan, eikä tunnu arvostavan jäseniänsä, saati heidän älykkyyttään, lainkaan. No, se siitä, asiasta voi lukea enemmän Vesikoirafoorumeilta.

Askartelua

Yksi Robinin lempileluista on iso-Pablolta saatu Kongi narulla. Naru on mennyt aikaa sitten poikki ja lelu sitämyöten menettänyt merkityksensä. Koska olen jo aikaisemmin punonut fleecestä kohtuukestäviä vetoleluja, niin entiselle koiralleni, kuin Robinillekin, tein myös Kongiin uuden narun. Nyt saa lelu taas kyytiä ja vanha peitto uuden elämän :)

Uusi peti

Päädyin ostamaan upean ison pedin Robinille, koska vanha Ikean versio alkoi olla jo hiukan rikki.

Uudessa pedissä on tilaa kölliä ja kelliä ja mahtuu oikomaan jäsenensä kokonaan.

 

Mutta, kuinkas kävikään... Robin ei tykännyt yhtään nukkua hienossa pedissään. Se meni sinne kyllä, mutta vain käskystä ja poistuleminen oli t-o-d-e-l-l-a vaikeaa :O Ilman "poistumislupaa" se seisoi pedissään piippaamassa. Ei siis ollenkaan tajunnut kyseisen vempaimen merkitystä. Kun laitoin vanhan pedin lattialle uuden viereen, Robin loikkasi välittömästi siihen, petasi, hyöri ja pyöri väkkäränä ja lopulta heittäytyi makuulle huokaisten onnellisena.

Uusi hieno peti meni Huuto.netiin myyntiin saman tien...

Hiihtoloma ja kennelyskä

Torstai-iltana 18.2.10 oltiin Robinin kanssa menossa pommarin treeneihin. Oli viimeinen kerta rally-tokokurssia. Ulkona ovenavausta odotellessa Robin yskähteli muutaman kerran. Portaissa matkalla alas, se alkoi yskiä toden teolla. Jäimme hetkeksi alatasanteelle odottelemaan loppuuko yskä, mutta katsoin sitten parhaaksi poistua paikalta.

Ulkona yskä vain yltyi, lämpimässä autossa taas loppui. Kotiin päästyämme yskänpuuskat tulivat aina, kun Robin innostui jostain. Muuten se oli ihan ok.

Aamulla yskä alkoi taas ulkona. Lisäksi, Robin ei syönyt ruokaansa ja oli ihan vetämättömissä. Hiihtoloman ja illemmalla koittavan reissuunlähdön vuoksi katsoin parhaaksi viedä Robinin lääkäriin. Kuumetta piskillä olikin sitten ihan reilusti: 40,2 astetta. Diagnoosiksi tuli kennelyskä ja mukaan, lähinnä juuri reissuunlähdön takia varmuuden vuoksi, antibiootit ja yskänlääke. Lääkäri kehotti viettämään hiihtolomaa koiran kanssa sohvalle takan ääreen käpertyneenä, molempien nesteytyksestä huolehtien ;)

Illansuussa päästiin sitten matkaan kohti lappia. Yöksi jäätiin Cumulus Jyväskylään, jossa olikin sangen mielenkiintoinen ratkaisu koiravieraiden sisäänkäynniksi: ainut kulkureitti oli suoraan läpi ravintolan :O Robinille ei maistunut iltaruuastaan kuin muutama nappula.

Robin ei aamullakaan syönyt, joi kuitenkin. Kuume tuntui hiukan laskeneen, en kuitenkaan mitannut. Lauantaipäivä menikin sitten autossa istuen. Robin voi hyvin ja matkusti ihan tyytyväisen oloisena laina-Sprinterin jatko-ohjaamon lattialla.

Ylläkselle päästiin lauantai-iltana klo 21 tasan. Matkaan Jyväskylästä meni syömisineen, kaupassa käynteineen, kahvi- ja pissataukoineen 11 tuntia. Perillä oli k-y-l-m-ä: -29 astetta. Kamat kämppiin ja taloksi asettuminen pikaisesti. Lapset toiseen kämppään, aikuiset ja koirat toiseen. Ystäväpariskunnalla oli tiedossa, että Robinilla on kennelyskä, joka todennäköisesti tarttuu myös heidän koiraansa.

Koko viikon oli todella kylmä sää. Onneksi rinteessä oli lämpimämpi, niin lapset pääsivät mäkeen Ylläsjärven puolelle. Äkäslompolossa, missä vuokramökkimme oli, oli taas niin kylmä, että Robinia oli vaikea saada ulos edes tarpeiden tekoa varten. Pari minuuttia ulkona ja se alkoi klenkata kolmella jalalla, koska tassut jäätyivät :(

Hassua kyllä, toinen reissussa ollut koira ei saanut kennelyskätartuntaa. Koirat joivat samasta kupista, pusuttelivat ja leikkivät kaiken päivää yhdessä, joten olin ihan varma tartunnasta. Mutta parempi tietysti näin :)

Lonkka- ja kyynärkuvaustulokset

Lonkat A/A, kyynärät 0/0. Parhaat lonkat koko pentueesta, mitä ei välttämättä noin ulkoapäin katsellessa uskoisi ;)

No, terveillä lonkilla luulisi koiran pärjäävän hyvin vähän vajavaisen selkänsä kanssa.